Avauspuheenvuoro
Esipuhe
Meillä tulee elämässämme vastaan lukuisia "risteyskohtia", kun joudumme tekemään ratkaisuja töiden, parisuhteiden, perheenlisäyksien, tai vaikkapa asuntohankintojen suhteen. Minä saavuin loppukeväästä 2019 yhdelle risteyskohdalle, jolloin minun tuli punnita tarkoin ja harkiten, mihin minä aion suunnata voimavarani työelämässä.
Minulla on ollut elämässäni jo lukuisia risteyskohtia, jotka ovat tuoneet todella paljon jännitystä, iloa ja merkitystä elämääni. Näistä merkittävimmät ovat olleet ehdottomasti minun vaimoni ja kolme tytärtä, jotka ovat tehneet tästä matkasta todella merkityksellistä. Matkaan mahtuu tietysti monenlaista sivujuonnetta, liittyen oman asunnon hankintaan, opintojen loppuunsaattamiseen, lasten harrastamisiin, sekä oman alan työkoukeroihin.
No mitä ne "oman alan työkoukerot" ovat olleet?
Minä olen profiloinut itseni muusikoksi jo teini-iässä. Aloitin toki musiikin harrastamisen jo viisivuotiaana, kun minun käteeni lyötiin sello. Kuljin vahvasti siskojeni vanavedessä, sillä siskoistani kaksi soittivat viuluja ja yksi soitti selloa. Sello oli ihan kiva juttu, mutta se ei tarjonnut vilkkaalle ja eloisalle viikarille oikeanlaista haastetta - olisin mieluiten potkinut kavereiden kanssa vaikkapa palloa.
Kaikki muuttui varhaisteini-iässä, kun tutustuin ensimmäisiin orkesterimuusikoihin. Käsitin vasta tuolloin, mihin musiikin harrastaminen voisi johtaa. Tutustuttuani romantiikan ajan musiikkiin, menetin sydämeni käyrätorvelle. Aloitin käyrätorvensoiton 15-vuoden iässä, tavoitteenani ehdottomasti ammattilaisuus. Tuolla matkalla tuli saavuttaa monia välietappeja, kuten erinäisiä kurssitutkintoja, sekä saada paikka Suomen ainoasta musiikkiyliopistosta, Sibelius-Akatemiasta.
Elin täysin käyrätorvismille ensimmäiset 10 vuotta, jolloin suoritin alussa vuoden välein kurssitutkintoja (pt 1, pt 2, pt 3, ja D-kurssi) hyvällä menestyksellä. Onnistuin näiden lisäksi saamaan viransijaisuuden ammattiorkesterista ennen virallisten ammattiopintojen alkua, josta olen ollut erityisen ylpeä.
Saavuin merkittävään risteyskohtaan vuonna 2005, kun en saanut opiskelupaikkaa Sibelius-Akatemiasta. Minulle tuli siis eteen välivuosi opinnoista. Minun tuli löytää työpaikka - tavoitteena oli löytää sellainen työ, joka ei haittaisi freelance-keikkojen tekemistä, eikä torvensoiton harjoittelua. Tein rohkean hyppäyksen kohti tuntematonta ja aloitin hommat lounaslähettinä Helsinkiläisessä ravintola-alan yrityksessä. Tavoitteena oli oppia asiakaspalvelun perusteita, sekä kehittää ajotaitoa Helsingin keskustassa. Työkokemus oli hyvin antoisa, ja saavutin itselleni asettamani tavoitteet kohtalaisen helposti. Muusikon uralle tämä tiesi kuitenkin jonkinlaisia haasteita, sillä tämä risteys muutti minun ajatustapaa lopullisesti. Opin tuolloin, että rahaa voi saada paljon helpommallakin, kuin musiikilla - toki musiikin kautta saadut rahalliset ja elämykselliset korvaukset olivat merkityksellisesti ihan omaa luokkaansa. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen kaikista niistä hienoista kokemuksista, joita musiikkimaailma on minulle tarjonnut!
Yksi elämäni merkittävimmistä työelämän risteyksistä tuli vastaan loppuvuodesta 2005, kun Yliopiston Apteekin yliproviisori kutsui minut työhaastatteluun. Tuo työhaastattelu tuli puskista, koska en ollut edes hakenut heille töihin. Me kävimme lämminhenkiset neuvottelut, joiden perusteella päätin aloittaa uuden työuran Yliopiston Apteekissa, teknisenä apulaisena. Työskentely apteekissa mahdollisti soittokeikoilla käynnin kohtalaisen lyhyelläkin varoitusajalla, sekä säännöllisen palkan tehdystä työstä - hyvä juttu raha-asioiden kannalta, huono juttu muusikkouteen kasvamiselle.
Yliopiston apteekissa tuli puuhattua muutakin, sillä olin mukana perustamassa YA United -nimistä jalkapallojoukkuetta, jonka kanssa me otimme osaa Helsingin firmasarjaan. Yksi hienoimmista muistoista on se, kun olin YA Unitedin managerina organisoimassa hyväntekeväisyysottelua, jonka varat kohdistettiin Kirkon Ulkomaanavulle - tuo oli minulle henkilökohtaisella tasolla todella huikea ja palkitseva projekti.
Työskennellessäni YA:lla, onnistuin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni, sillä sain opiskelupaikan Sibelius-Akatemiasta kesällä 2006. Tämä oli todella merkittävä risteys, joka olisi toki tuntunut vuonna 2005 aivan toisenlaiselta, sillä minulta olisi jäänyt kokonaan kokematta nämä asiakaspalvelualan käänteet. Tällöin olisin kohdistanut katseeni vain ja ainoastaan musiikkiin.
Tämä uusi polku toi eteen myös yhden elämäni yllättävimmistä kohtaamisista, sillä löysin tulevan vaimoni työkavereideni joukosta. Teini-ikäinen Mikael oli olettanut, että hänen vaimonsa olisi ehdottomasti muusikko - joku haave oli ollut, että hän voisi olla jostain päin Keski-Eurooppaa. Tuntemattomat ovat kohtalon tiet - vaimoni ei ole muusikko, mutta hän omaa Suomen ja Ranskan kansalaisuuden. Jokin osui oikeaan ja pitää kyllä sanoa, että olen enemmän, kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen!
Musiikkia, perhe-elämää ja töitä.
Jatkoin töitäni Yliopiston Apteekissa opintojeni ohella, koska koin sen tarpeelliseksi ihan taloudellisessa mielessä. Tein toki syrjähypyn elektroniikka-alankin suuntaan, sillä työskentelin Verkkokauppa.comissa pari vuotta, vuosina 2008-2010. Hain Verkkokauppa.comiin sen vuoksi, että oppisin uusia asioita tietotekniikan ja viihde-elektroniikan saralta. Pallopelien ystävänä päädyin pyörittämään myös siellä ollessani jalkapalloseuraa, sillä otin Verkkokauppa.comin firmasarjajoukkueen hoitaakseni. Seura-aktiivisuus vei minut myös hetkeksi aikaa firmasarjoja pyörittävän UPI ry:n hallitukseen. Päätin jättää tuon hallituspestin pois reilua vuotta myöhemmin, koska minulla oli niihin aikoihin "lusikka liian monessa sopassa".
Pyrin jättämään kaupallisen alan taakseni 2010 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollistui sillä, että pääsin tekemään säännöllisesti freelance -keikkoja eri orkestereihin, sekä toimimaan soitonopettajana Käpylän Musiikkiopistossa. Keskityin pääasiassa musiikkialaan, mutta jos totta puhutaan, niin tein edelleen liikaa eri asioita - fokus ei ollut siinä tärkeimmässä, eli torvensoitossa.
Yksi hajaannusta aiheuttava projekti ilmaantui opintojen kautta, kun otin osaa NY StartUp -kurssiin, jossa luotiin yrityksiä. Olin mukana luomassa verkkopohjaista opetuspalvelua, jonka kautta käyttäjä voi löytää itselleen soitonopettajan mistä päin Suomea tahansa. Tuo opetuspalvelu on edelleen olemassa ja se tunnetaan toistaiseksi nimellä www.musaedu.com.
Projekti oli todella opettavainen ja palkitseva. Me saimme myös ihan hyvin huomiotakin, sillä me saimme "Best Business Potential" -palkinnon kurssin lopussa pidetyssä valtakunnallisessa kilpailussa.
Vaikka en tehnyt opintomatkasta itselleni turhan helppoa, onnistuin kuitenkin saavuttamaan sen tärkeimmän päämäärän, joka Sibelius-Akatemialla on tyrkyllä - minusta tuli vihdoinkin Musiikin Maisteri ja olin sitä vuosimallia 2017! Opintoni venähtivät ankarasti - mutta olinhan minä kertaalleen 1,5 vuotta poissaolevana, jotta olisin löytänyt sen puuttuvan fokuksen soitto-opintoihini.
Viimeiset kaksi vuotta vietin Suomen perinteikkäimmässä orkesterissa, eli Kaartin Soittokunnassa. Nuo kaksi Kaartin Soittokunnassa viettämääni vuotta olivat todella kokemusrikkaita. En ollut käynyt ennen mm. Presidentinlinnassa, Hamina Tattoossa, enkä harrastanut marssisoittoa. Sain siis paljon uusia kokemuksia, joita on hyvä muistella jälkeenpäin. Pitää vielä mainita, että kyseisen orkesterin työyhteisö oli todella hyvä ja lämminhenkinen.
No mites se perhe-elämä?? Jotta opiskeluaika ja työelämä ei olisi ollut liian yksitoikkoista, me tulimme hankkineeksi perheenlisäystä kolmesti ja suht kellontarkalla ajoituksella. Meille syntyi tyttäriä aika tarkalleen neljän vuoden välein, vuosina 2009, 2013 ja 2017. Syntymäpäivät osuvat kuukauden sisälle toisistaan.
Joku on saattanut joskus kommentoida negatiivisessa mielessä lastenhankintaa, mutta meille nuo tyttäret ovat tuoneet ihan uskomattoman paljon - vaikka arkielämä onkin ollut välillä taloudellisesti tiukkaa ja kiireistä. Päivääkään en vaihtaisi pois!!
Miksi vaihdoin asuntobisnekseen?
Kevätkausi 2019 oli täynnä kysymysmerkkejä. Elin epätietoisuudessa sen suhteen, että olisiko työt voineet jatkua Kaartin Soittokunnassa, vai olisinko hakenut toiseen orkesteriin - tosin koesoiton kautta. Jos olisin perheetön, niin olisin ehdottomasti kokeillut siipiäni pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin, mutta koin perheen siirtämisen toiselle paikkakunnalle huonona vaihtoehtona, sillä meidän koko tukiverkosto on Helsingissä, sekä lasten koulu- ja harrastemenot ovat täällä niiin hyvissä kantimissa.
Harkitsin myös siirtymistä päätoimiseksi soitonopettajaksi. Käyrätorviopettajista ei tosin ole pulaa - ainakaan pääkaupunkiseudulla... Päätoimisen soitonopettajan työajat eivät myöskään houkutelleet, sillä olisin ollut todennäköisesti arki-illat töissä, kun lapset olisivat olleet vapaana - minusta olisi tullut heille ns. viikonloppuisä. Pakkaa olisi arkena sotkenut vielä se, että vaimoni tekee kolmivuorotyötä kätilönä - lastenhoito olisi tuottanut jatkuvaa säätöä vuosiksi eteenpäin.
Kävin alkuvuodesta haastattelemassa nykyistä työnantajaani - tai toista heistä. Tiesin jo ennestään, että tämä tuntemani entinen Kaartin trumpetisti, oli vaihtanut alaa muusikosta kiinteistönvälittäjäksi. Kyselin häneltä kaikkea mahdollista kyseiseen työhön liittyen, sekä sitä, että oliko häntä koskaan kaduttanut vaihtaa alaa. Keskustelu oli minulle henkilökohtaisesti todella antoisa. Jouduin harkitsemaan omia valintojani todella tarkkaan kevään aikana. Tunsin välillä suuriakin epävarmuuden tiloja ja pelkäsinkin kai vähän tätä muutosta.
Kun selvisi, että työt eivät jatku Kaartissa, päätin tehdä siirtoni. Minulle tarjottiin mahdollisuutta liittyä Kuivinen LKV Oy:n loistavaan tiimiin, joka sijaitsee Helsingin Töölössä. Tämä oli minulle uuden ja jännittävän ajan alku. Uralla tulee varmasti olemaan paljon epävarmuustekijöitä, mutta jos jaksaa tehdä ahkerasti töitä, uskon palkinnonkin tulevan jonakin päivänä.
Olen tätä kirjoittaessani päässyt pitämään asuntonäyttöjä jo 10-20 kappaletta. Näytöt ovat olleet todella mukavia, sillä pääsen tekemään asioita, joita olen oppinut töissäni viimeisen 20 vuoden aikana, eli esiintymistä ja asiakaspalvelua.
Lopputeksti
Tuossa oli minun historiikkini todella suppeassa muodossa. Tulen paneutumaan jatkossa enemmän uuden uran tuomiin haasteisiin, sekä havaintoihin.
Tervetuloa mukaan matkalle, joka muuttaa muusikon asuntoalan ammattilaiseksi. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä - maali on tuolla jossakin, ehkä vuosien päässä. Jos haluat tukea minua matkallani, niin käy ihmeessä kyytiin!
Mikael Pulkkinen
Asuntomyyjä, MuM
040 548 7883
mikael@kuivinenlkv.fi
PS. Mikäli tarvitset apua asuntoasioissa, soita tai laita sähköpostia!
Meillä tulee elämässämme vastaan lukuisia "risteyskohtia", kun joudumme tekemään ratkaisuja töiden, parisuhteiden, perheenlisäyksien, tai vaikkapa asuntohankintojen suhteen. Minä saavuin loppukeväästä 2019 yhdelle risteyskohdalle, jolloin minun tuli punnita tarkoin ja harkiten, mihin minä aion suunnata voimavarani työelämässä.
Minulla on ollut elämässäni jo lukuisia risteyskohtia, jotka ovat tuoneet todella paljon jännitystä, iloa ja merkitystä elämääni. Näistä merkittävimmät ovat olleet ehdottomasti minun vaimoni ja kolme tytärtä, jotka ovat tehneet tästä matkasta todella merkityksellistä. Matkaan mahtuu tietysti monenlaista sivujuonnetta, liittyen oman asunnon hankintaan, opintojen loppuunsaattamiseen, lasten harrastamisiin, sekä oman alan työkoukeroihin.
No mitä ne "oman alan työkoukerot" ovat olleet?
Minä olen profiloinut itseni muusikoksi jo teini-iässä. Aloitin toki musiikin harrastamisen jo viisivuotiaana, kun minun käteeni lyötiin sello. Kuljin vahvasti siskojeni vanavedessä, sillä siskoistani kaksi soittivat viuluja ja yksi soitti selloa. Sello oli ihan kiva juttu, mutta se ei tarjonnut vilkkaalle ja eloisalle viikarille oikeanlaista haastetta - olisin mieluiten potkinut kavereiden kanssa vaikkapa palloa.
Kaikki muuttui varhaisteini-iässä, kun tutustuin ensimmäisiin orkesterimuusikoihin. Käsitin vasta tuolloin, mihin musiikin harrastaminen voisi johtaa. Tutustuttuani romantiikan ajan musiikkiin, menetin sydämeni käyrätorvelle. Aloitin käyrätorvensoiton 15-vuoden iässä, tavoitteenani ehdottomasti ammattilaisuus. Tuolla matkalla tuli saavuttaa monia välietappeja, kuten erinäisiä kurssitutkintoja, sekä saada paikka Suomen ainoasta musiikkiyliopistosta, Sibelius-Akatemiasta.
Elin täysin käyrätorvismille ensimmäiset 10 vuotta, jolloin suoritin alussa vuoden välein kurssitutkintoja (pt 1, pt 2, pt 3, ja D-kurssi) hyvällä menestyksellä. Onnistuin näiden lisäksi saamaan viransijaisuuden ammattiorkesterista ennen virallisten ammattiopintojen alkua, josta olen ollut erityisen ylpeä.
Saavuin merkittävään risteyskohtaan vuonna 2005, kun en saanut opiskelupaikkaa Sibelius-Akatemiasta. Minulle tuli siis eteen välivuosi opinnoista. Minun tuli löytää työpaikka - tavoitteena oli löytää sellainen työ, joka ei haittaisi freelance-keikkojen tekemistä, eikä torvensoiton harjoittelua. Tein rohkean hyppäyksen kohti tuntematonta ja aloitin hommat lounaslähettinä Helsinkiläisessä ravintola-alan yrityksessä. Tavoitteena oli oppia asiakaspalvelun perusteita, sekä kehittää ajotaitoa Helsingin keskustassa. Työkokemus oli hyvin antoisa, ja saavutin itselleni asettamani tavoitteet kohtalaisen helposti. Muusikon uralle tämä tiesi kuitenkin jonkinlaisia haasteita, sillä tämä risteys muutti minun ajatustapaa lopullisesti. Opin tuolloin, että rahaa voi saada paljon helpommallakin, kuin musiikilla - toki musiikin kautta saadut rahalliset ja elämykselliset korvaukset olivat merkityksellisesti ihan omaa luokkaansa. Tulen olemaan ikuisesti kiitollinen kaikista niistä hienoista kokemuksista, joita musiikkimaailma on minulle tarjonnut!
Yksi elämäni merkittävimmistä työelämän risteyksistä tuli vastaan loppuvuodesta 2005, kun Yliopiston Apteekin yliproviisori kutsui minut työhaastatteluun. Tuo työhaastattelu tuli puskista, koska en ollut edes hakenut heille töihin. Me kävimme lämminhenkiset neuvottelut, joiden perusteella päätin aloittaa uuden työuran Yliopiston Apteekissa, teknisenä apulaisena. Työskentely apteekissa mahdollisti soittokeikoilla käynnin kohtalaisen lyhyelläkin varoitusajalla, sekä säännöllisen palkan tehdystä työstä - hyvä juttu raha-asioiden kannalta, huono juttu muusikkouteen kasvamiselle.
Yliopiston apteekissa tuli puuhattua muutakin, sillä olin mukana perustamassa YA United -nimistä jalkapallojoukkuetta, jonka kanssa me otimme osaa Helsingin firmasarjaan. Yksi hienoimmista muistoista on se, kun olin YA Unitedin managerina organisoimassa hyväntekeväisyysottelua, jonka varat kohdistettiin Kirkon Ulkomaanavulle - tuo oli minulle henkilökohtaisella tasolla todella huikea ja palkitseva projekti.
Työskennellessäni YA:lla, onnistuin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni, sillä sain opiskelupaikan Sibelius-Akatemiasta kesällä 2006. Tämä oli todella merkittävä risteys, joka olisi toki tuntunut vuonna 2005 aivan toisenlaiselta, sillä minulta olisi jäänyt kokonaan kokematta nämä asiakaspalvelualan käänteet. Tällöin olisin kohdistanut katseeni vain ja ainoastaan musiikkiin.
Tämä uusi polku toi eteen myös yhden elämäni yllättävimmistä kohtaamisista, sillä löysin tulevan vaimoni työkavereideni joukosta. Teini-ikäinen Mikael oli olettanut, että hänen vaimonsa olisi ehdottomasti muusikko - joku haave oli ollut, että hän voisi olla jostain päin Keski-Eurooppaa. Tuntemattomat ovat kohtalon tiet - vaimoni ei ole muusikko, mutta hän omaa Suomen ja Ranskan kansalaisuuden. Jokin osui oikeaan ja pitää kyllä sanoa, että olen enemmän, kuin tyytyväinen tähän lopputulokseen!
Musiikkia, perhe-elämää ja töitä.
Jatkoin töitäni Yliopiston Apteekissa opintojeni ohella, koska koin sen tarpeelliseksi ihan taloudellisessa mielessä. Tein toki syrjähypyn elektroniikka-alankin suuntaan, sillä työskentelin Verkkokauppa.comissa pari vuotta, vuosina 2008-2010. Hain Verkkokauppa.comiin sen vuoksi, että oppisin uusia asioita tietotekniikan ja viihde-elektroniikan saralta. Pallopelien ystävänä päädyin pyörittämään myös siellä ollessani jalkapalloseuraa, sillä otin Verkkokauppa.comin firmasarjajoukkueen hoitaakseni. Seura-aktiivisuus vei minut myös hetkeksi aikaa firmasarjoja pyörittävän UPI ry:n hallitukseen. Päätin jättää tuon hallituspestin pois reilua vuotta myöhemmin, koska minulla oli niihin aikoihin "lusikka liian monessa sopassa".
Pyrin jättämään kaupallisen alan taakseni 2010 -luvun alkupuolella. Tämä mahdollistui sillä, että pääsin tekemään säännöllisesti freelance -keikkoja eri orkestereihin, sekä toimimaan soitonopettajana Käpylän Musiikkiopistossa. Keskityin pääasiassa musiikkialaan, mutta jos totta puhutaan, niin tein edelleen liikaa eri asioita - fokus ei ollut siinä tärkeimmässä, eli torvensoitossa.
Yksi hajaannusta aiheuttava projekti ilmaantui opintojen kautta, kun otin osaa NY StartUp -kurssiin, jossa luotiin yrityksiä. Olin mukana luomassa verkkopohjaista opetuspalvelua, jonka kautta käyttäjä voi löytää itselleen soitonopettajan mistä päin Suomea tahansa. Tuo opetuspalvelu on edelleen olemassa ja se tunnetaan toistaiseksi nimellä www.musaedu.com.
Projekti oli todella opettavainen ja palkitseva. Me saimme myös ihan hyvin huomiotakin, sillä me saimme "Best Business Potential" -palkinnon kurssin lopussa pidetyssä valtakunnallisessa kilpailussa.
Vaikka en tehnyt opintomatkasta itselleni turhan helppoa, onnistuin kuitenkin saavuttamaan sen tärkeimmän päämäärän, joka Sibelius-Akatemialla on tyrkyllä - minusta tuli vihdoinkin Musiikin Maisteri ja olin sitä vuosimallia 2017! Opintoni venähtivät ankarasti - mutta olinhan minä kertaalleen 1,5 vuotta poissaolevana, jotta olisin löytänyt sen puuttuvan fokuksen soitto-opintoihini.
Viimeiset kaksi vuotta vietin Suomen perinteikkäimmässä orkesterissa, eli Kaartin Soittokunnassa. Nuo kaksi Kaartin Soittokunnassa viettämääni vuotta olivat todella kokemusrikkaita. En ollut käynyt ennen mm. Presidentinlinnassa, Hamina Tattoossa, enkä harrastanut marssisoittoa. Sain siis paljon uusia kokemuksia, joita on hyvä muistella jälkeenpäin. Pitää vielä mainita, että kyseisen orkesterin työyhteisö oli todella hyvä ja lämminhenkinen.
No mites se perhe-elämä?? Jotta opiskeluaika ja työelämä ei olisi ollut liian yksitoikkoista, me tulimme hankkineeksi perheenlisäystä kolmesti ja suht kellontarkalla ajoituksella. Meille syntyi tyttäriä aika tarkalleen neljän vuoden välein, vuosina 2009, 2013 ja 2017. Syntymäpäivät osuvat kuukauden sisälle toisistaan.
Joku on saattanut joskus kommentoida negatiivisessa mielessä lastenhankintaa, mutta meille nuo tyttäret ovat tuoneet ihan uskomattoman paljon - vaikka arkielämä onkin ollut välillä taloudellisesti tiukkaa ja kiireistä. Päivääkään en vaihtaisi pois!!
Miksi vaihdoin asuntobisnekseen?
Kevätkausi 2019 oli täynnä kysymysmerkkejä. Elin epätietoisuudessa sen suhteen, että olisiko työt voineet jatkua Kaartin Soittokunnassa, vai olisinko hakenut toiseen orkesteriin - tosin koesoiton kautta. Jos olisin perheetön, niin olisin ehdottomasti kokeillut siipiäni pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin, mutta koin perheen siirtämisen toiselle paikkakunnalle huonona vaihtoehtona, sillä meidän koko tukiverkosto on Helsingissä, sekä lasten koulu- ja harrastemenot ovat täällä niiin hyvissä kantimissa.
Harkitsin myös siirtymistä päätoimiseksi soitonopettajaksi. Käyrätorviopettajista ei tosin ole pulaa - ainakaan pääkaupunkiseudulla... Päätoimisen soitonopettajan työajat eivät myöskään houkutelleet, sillä olisin ollut todennäköisesti arki-illat töissä, kun lapset olisivat olleet vapaana - minusta olisi tullut heille ns. viikonloppuisä. Pakkaa olisi arkena sotkenut vielä se, että vaimoni tekee kolmivuorotyötä kätilönä - lastenhoito olisi tuottanut jatkuvaa säätöä vuosiksi eteenpäin.
Kävin alkuvuodesta haastattelemassa nykyistä työnantajaani - tai toista heistä. Tiesin jo ennestään, että tämä tuntemani entinen Kaartin trumpetisti, oli vaihtanut alaa muusikosta kiinteistönvälittäjäksi. Kyselin häneltä kaikkea mahdollista kyseiseen työhön liittyen, sekä sitä, että oliko häntä koskaan kaduttanut vaihtaa alaa. Keskustelu oli minulle henkilökohtaisesti todella antoisa. Jouduin harkitsemaan omia valintojani todella tarkkaan kevään aikana. Tunsin välillä suuriakin epävarmuuden tiloja ja pelkäsinkin kai vähän tätä muutosta.
Kun selvisi, että työt eivät jatku Kaartissa, päätin tehdä siirtoni. Minulle tarjottiin mahdollisuutta liittyä Kuivinen LKV Oy:n loistavaan tiimiin, joka sijaitsee Helsingin Töölössä. Tämä oli minulle uuden ja jännittävän ajan alku. Uralla tulee varmasti olemaan paljon epävarmuustekijöitä, mutta jos jaksaa tehdä ahkerasti töitä, uskon palkinnonkin tulevan jonakin päivänä.
Olen tätä kirjoittaessani päässyt pitämään asuntonäyttöjä jo 10-20 kappaletta. Näytöt ovat olleet todella mukavia, sillä pääsen tekemään asioita, joita olen oppinut töissäni viimeisen 20 vuoden aikana, eli esiintymistä ja asiakaspalvelua.
Lopputeksti
Tuossa oli minun historiikkini todella suppeassa muodossa. Tulen paneutumaan jatkossa enemmän uuden uran tuomiin haasteisiin, sekä havaintoihin.
Tervetuloa mukaan matkalle, joka muuttaa muusikon asuntoalan ammattilaiseksi. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä - maali on tuolla jossakin, ehkä vuosien päässä. Jos haluat tukea minua matkallani, niin käy ihmeessä kyytiin!
Mikael Pulkkinen
Asuntomyyjä, MuM
040 548 7883
mikael@kuivinenlkv.fi
PS. Mikäli tarvitset apua asuntoasioissa, soita tai laita sähköpostia!
Upea kertomus Mikael ! Toivotan sinulle ONNEA ja menestystä. ! Terveisia Joylle ja ihanille tyttäreillesi, Jürgen
VastaaPoista